Saatiin tietää verikokeiden tulokset, paino punnittiin, mitattiin verenpaine ja kuunneltiin pikku palleron sydänäänet. Hoitajalla kesti jonkin aikaa löytää pikkuisen sydänäänet ku hän on niin hyvä piiloutumaan masuun. Lopulta äänet kuitenkin löytyivät ja syke oli 155. Hauskaa oli myös kuunnella kaikkea muutakin liplatusta ja kohinaa, mitä masusta kuului.
Nyt voi taas hyvilla mielin jatkaa odottelua. Seuraavana onkin sitten rakenneultra, joka on 12.3.
Illan jatkoja lukijoille!
3 kommenttia:
mä niin muistan kun omaani odotin, niin neuvolan tädillä oli joka kerta vaikeuksia löytää meidän tytön sydänääniä kun se aina lähti karkuun :D sama oli ku jouduin käynnistykseen ja siellä ku jouduin tosi usein olee niissä laitteissa kiinni niin aina lähti lipettii tyttö kun ei tykänny varmaan niistä laitteista, meinas hoitajilla jo hermot mennä :D
Hah :D Kuka ny tollasista laitteista tykkää:)
Täälläkin masussa yksi dopplereita karttava beibe! ;) Mutta siellä se sydän vahvana sykkii vaikka pikkuinen laitteilta välillä karkailisikin!
Lähetä kommentti