Synnytyskertomus

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä menin nukkumaan vähän ennen kahtatoista. Yöllä heräsin kolmen aikoihin vessaan, jolloin maha tyhjeni totaalisesti.Samanlaista oli jo illallakin ollut vessassa käynnit. Menin sitten takaisin sänkyyn ja tunsin kipeitä menkkamaisia supistuksia. Jäin makoilemaan sänkyyn ja yritin jatkaa nukkumista. Supistukset vain jatkuivat ja huomasin niiden tulevan säännöllisesti noin 10 minuutin välein. Nukkumisesta ei tullut mitään joten nousin sängystä ja surffailin rauhassa netissä. Supistukset jatkuivat, mutta voimistumisen merkkejä ei ollut havaittavissa. Viiden jäljestä mies heräsi ja kerroin hänelle, että nyt on kovempia supistuksia. Koska supistuksista ei ottanut selvää niin mieheni lähti töihin ennen kuutta.

Supistukset alkoivat pikku hiljaa tuntumaan myös selän puolella. Kävin lämpimässä suihkussa. Soitin kahdeksan yhdeksän aikoihin synnärille ja käskivät olla kotona niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mieheni tuli kuitenkin kotiin töistä jo yhdeksän jäljestä ja päätettiin lähteä synnärille ihan varmuuden vuoksi tarkistuttamaan tilanne.

Synnärillä en ollut kuitenkaan kuin 1,5cm auki.Kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt. Supistuksia piirtyi käyrälle säännöllisesti. Sovittiin hoitajan kanssa, että tehdään kävelylenkki vauhdittamaan synnytystä. Kävelylenkin jälkeen tarkistettiin taas tilanne ja olin muistaakseni kahdelle sormelle auki. Menin käymään taas suihkussa. Osastolle ei oltu vielä otettu sisälle. Tilanne näytti pahasti latenssivaiheelta eli ettei tilanne etene mihinkään. Kyseisen tilan sanottiin voivan kestää kaksi vuorokautta. Ajattelin että herran jumala, jos näitäkin supistuksia joutuu niin kauan kestämään. Nukkumaan, kun ei pystynyt. Suihkun jälkeen otettiin taas käyrää ja noin kolmen aikoihin tarkistettiin kohdunsuun tilanne. Olin 3cm auki ja hoitaja totesi, että nyt pääsen sisälle osastolle!

Supistukset voimistuivat jatkuvasti. Kipuja helpotin lämpimällä suihkulla peräti tunnin ajan. Supistukset tuntuivat niin kovasti etten pystynyt enää kestämään niitä ilman tukea. Pystyssä ei tuntunut pysyvän. Selän puolella kipu oli jotakin järkyttävää. Joskus klo. 20.00 sain epiduraalin, jolloin olin jo 6cm auki. Kivut helpottuivat ja sain levättyä lähes pari tuntia kunnes kivut alkoivat taas voimistua. Puudutteen toiminnan lakatessa. Aloin tuntemaan kovaa painetta alapäässä ja peräaukon seudulla.

Kymmenen jäljestä katsottiin taas tilanne ja olin 10cm auki. Sain luvan ponnistaa, kun siltä tuntuu. Aloin ponnistelemaan. Tuntui ettei ponnistamisesta tule yhtään mitään. Pikkuisen sydänäänet huononivat hetkeksi ja huoneeseen rynnisti useampi hoitaja. Hetken tilanne näytti siltä, että pikkuista joudutaan avustamaan imukupilla tai pahimmassa tapauksessa ilmeisesti olisi jouduttu leikkaamaan. Aloin kuitenkin hoksaamaan ponnistamisen ja sain supistusten välillä happea. Ponnistin henkeni edestä ja lopulta meidän suloinen  poikamme syntyi torstaina 12.7.2012 klo. 23.08.

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä kokemus. Tosin sitä kipua en ole vielä unohtanut, joten ihan heti en ole uudestaan menossa synnyttämään.Repeämiä tuli itselle alapäähän jonkun verran, joten istuminen ei tunnu vieläkään pitkiä aikoja hyvältä. Synnytys tuntui kovin pitkältä ja uni jäi todella vähälle. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista.

Kiitokset lukijoille vertaistuesta tämän yhdeksän kuukauden aikana! Tämä blogi on ollut tärkeä minulle, koska kovin montaa raskaana olevaa ystävää minulla ei ole ollut odotuksen aikana. Tällä hetkellä blogi jää kuitenkin tauolle. Tosin luulen etten enää tule jatkamaan täällä kirjoittelua vauva-arjesta. Kuvia vauvasta en meinaan tule täällä julkaisemaan.


 Jään innolla seurailemaan teidän muiden raskauksia! Kohta teilläkin on nyytti sylissä <3

Meidän suloisuus on täällä!

Pikkuinen pallero syntyi 12.7.2012 klo. 23.08 raskausviikolla 38+2. Painoa pojalla oli 3400g ja pituutta 52,5cm.  <3


Kerron myöhemmin lisää synnytyksestä. Tänään kotiuduimme sairaalasta :)


Tuntuu uskomattomalta, siinä se nyt meidän poika on ja voiko suloisempaa ollakaan päällä maan. Tuntuu, että rakkaus häntä kohtaan kasvaa päivä päivältä enemmän.

Äitiyspoliklinikalla

Nukuin yön niin katkonaisesti kuin olla ja voi. Vessassa ravasin useaan kertaan. Jännitys oli suuri ennen äitiyspoliklinikka käyntiä. Suurin pelkoni oli, että lääkäri päätyy kohdallani sektioon.

Aamulla nousin siinä yhdeksän jälkeen sängystä ja odottelin miestä töistä kotiin. Samantien lähdettiin sitten kohti Tyksiä.

Tässä selostusta käynnistä:

Pikkuisen painoarvio ultralla oli nyt noin 3,0 kg ja rt:ssä hän masussa asusteli. Lantio oli lääkärin mielestä oikein hyvä eikä tuntunut hänestä liian ahtaalta. Häntäluukin kuulemma jousti todella hyvin. Joten ei estettä alatiesynnytykselle. Vauva on oikein mukavan kokoinen ensisynnyttäjälle.

Vähän tuntuivat jopa ihmettelevän miksi olin lähetteen sinne saanut. Ja nyt voin sanoa, että tutkimus teki kipeää. Neuvolan lääkäri oli hellävarainen verrattuna polilääkäriin.

Lisäksi kohdunsuu oli nyt 2 sormelle auki (viimeksi 1:lle raskausviikolla 36+2) ja pituus yhä 2cm.

Lapsiveden määrä normaali. Virtaukset normaalit. Pikkuisen sydämen sykkeet oli myös hyvät. Tosin oli alkuvaikeuksia saada häntä liikkumaan, mutta omenamehu sai häneen vauhtia. Useampi supistuskin piirtyi käyrälle.

Nyt on hyvä mieli! Turhaan panikoin. Toivottivat tervetulleeksi synnyttämään koska vaan.

P.S. Eilen illalla tuli sitkeä limaklöntti vessapaperiin pyyhittäessä. Edistystä siis tapahtunut. Tosin eipä sillä välttämättä mitään merkitystä siihen ole, koska vauva syntyy. Katsotaan, odotellaan rauhassa :)