Synnytyskertomus

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä menin nukkumaan vähän ennen kahtatoista. Yöllä heräsin kolmen aikoihin vessaan, jolloin maha tyhjeni totaalisesti.Samanlaista oli jo illallakin ollut vessassa käynnit. Menin sitten takaisin sänkyyn ja tunsin kipeitä menkkamaisia supistuksia. Jäin makoilemaan sänkyyn ja yritin jatkaa nukkumista. Supistukset vain jatkuivat ja huomasin niiden tulevan säännöllisesti noin 10 minuutin välein. Nukkumisesta ei tullut mitään joten nousin sängystä ja surffailin rauhassa netissä. Supistukset jatkuivat, mutta voimistumisen merkkejä ei ollut havaittavissa. Viiden jäljestä mies heräsi ja kerroin hänelle, että nyt on kovempia supistuksia. Koska supistuksista ei ottanut selvää niin mieheni lähti töihin ennen kuutta.

Supistukset alkoivat pikku hiljaa tuntumaan myös selän puolella. Kävin lämpimässä suihkussa. Soitin kahdeksan yhdeksän aikoihin synnärille ja käskivät olla kotona niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mieheni tuli kuitenkin kotiin töistä jo yhdeksän jäljestä ja päätettiin lähteä synnärille ihan varmuuden vuoksi tarkistuttamaan tilanne.

Synnärillä en ollut kuitenkaan kuin 1,5cm auki.Kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt. Supistuksia piirtyi käyrälle säännöllisesti. Sovittiin hoitajan kanssa, että tehdään kävelylenkki vauhdittamaan synnytystä. Kävelylenkin jälkeen tarkistettiin taas tilanne ja olin muistaakseni kahdelle sormelle auki. Menin käymään taas suihkussa. Osastolle ei oltu vielä otettu sisälle. Tilanne näytti pahasti latenssivaiheelta eli ettei tilanne etene mihinkään. Kyseisen tilan sanottiin voivan kestää kaksi vuorokautta. Ajattelin että herran jumala, jos näitäkin supistuksia joutuu niin kauan kestämään. Nukkumaan, kun ei pystynyt. Suihkun jälkeen otettiin taas käyrää ja noin kolmen aikoihin tarkistettiin kohdunsuun tilanne. Olin 3cm auki ja hoitaja totesi, että nyt pääsen sisälle osastolle!

Supistukset voimistuivat jatkuvasti. Kipuja helpotin lämpimällä suihkulla peräti tunnin ajan. Supistukset tuntuivat niin kovasti etten pystynyt enää kestämään niitä ilman tukea. Pystyssä ei tuntunut pysyvän. Selän puolella kipu oli jotakin järkyttävää. Joskus klo. 20.00 sain epiduraalin, jolloin olin jo 6cm auki. Kivut helpottuivat ja sain levättyä lähes pari tuntia kunnes kivut alkoivat taas voimistua. Puudutteen toiminnan lakatessa. Aloin tuntemaan kovaa painetta alapäässä ja peräaukon seudulla.

Kymmenen jäljestä katsottiin taas tilanne ja olin 10cm auki. Sain luvan ponnistaa, kun siltä tuntuu. Aloin ponnistelemaan. Tuntui ettei ponnistamisesta tule yhtään mitään. Pikkuisen sydänäänet huononivat hetkeksi ja huoneeseen rynnisti useampi hoitaja. Hetken tilanne näytti siltä, että pikkuista joudutaan avustamaan imukupilla tai pahimmassa tapauksessa ilmeisesti olisi jouduttu leikkaamaan. Aloin kuitenkin hoksaamaan ponnistamisen ja sain supistusten välillä happea. Ponnistin henkeni edestä ja lopulta meidän suloinen  poikamme syntyi torstaina 12.7.2012 klo. 23.08.

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä kokemus. Tosin sitä kipua en ole vielä unohtanut, joten ihan heti en ole uudestaan menossa synnyttämään.Repeämiä tuli itselle alapäähän jonkun verran, joten istuminen ei tunnu vieläkään pitkiä aikoja hyvältä. Synnytys tuntui kovin pitkältä ja uni jäi todella vähälle. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista.

Kiitokset lukijoille vertaistuesta tämän yhdeksän kuukauden aikana! Tämä blogi on ollut tärkeä minulle, koska kovin montaa raskaana olevaa ystävää minulla ei ole ollut odotuksen aikana. Tällä hetkellä blogi jää kuitenkin tauolle. Tosin luulen etten enää tule jatkamaan täällä kirjoittelua vauva-arjesta. Kuvia vauvasta en meinaan tule täällä julkaisemaan.


 Jään innolla seurailemaan teidän muiden raskauksia! Kohta teilläkin on nyytti sylissä <3

Meidän suloisuus on täällä!

Pikkuinen pallero syntyi 12.7.2012 klo. 23.08 raskausviikolla 38+2. Painoa pojalla oli 3400g ja pituutta 52,5cm.  <3


Kerron myöhemmin lisää synnytyksestä. Tänään kotiuduimme sairaalasta :)


Tuntuu uskomattomalta, siinä se nyt meidän poika on ja voiko suloisempaa ollakaan päällä maan. Tuntuu, että rakkaus häntä kohtaan kasvaa päivä päivältä enemmän.

Äitiyspoliklinikalla

Nukuin yön niin katkonaisesti kuin olla ja voi. Vessassa ravasin useaan kertaan. Jännitys oli suuri ennen äitiyspoliklinikka käyntiä. Suurin pelkoni oli, että lääkäri päätyy kohdallani sektioon.

Aamulla nousin siinä yhdeksän jälkeen sängystä ja odottelin miestä töistä kotiin. Samantien lähdettiin sitten kohti Tyksiä.

Tässä selostusta käynnistä:

Pikkuisen painoarvio ultralla oli nyt noin 3,0 kg ja rt:ssä hän masussa asusteli. Lantio oli lääkärin mielestä oikein hyvä eikä tuntunut hänestä liian ahtaalta. Häntäluukin kuulemma jousti todella hyvin. Joten ei estettä alatiesynnytykselle. Vauva on oikein mukavan kokoinen ensisynnyttäjälle.

Vähän tuntuivat jopa ihmettelevän miksi olin lähetteen sinne saanut. Ja nyt voin sanoa, että tutkimus teki kipeää. Neuvolan lääkäri oli hellävarainen verrattuna polilääkäriin.

Lisäksi kohdunsuu oli nyt 2 sormelle auki (viimeksi 1:lle raskausviikolla 36+2) ja pituus yhä 2cm.

Lapsiveden määrä normaali. Virtaukset normaalit. Pikkuisen sydämen sykkeet oli myös hyvät. Tosin oli alkuvaikeuksia saada häntä liikkumaan, mutta omenamehu sai häneen vauhtia. Useampi supistuskin piirtyi käyrälle.

Nyt on hyvä mieli! Turhaan panikoin. Toivottivat tervetulleeksi synnyttämään koska vaan.

P.S. Eilen illalla tuli sitkeä limaklöntti vessapaperiin pyyhittäessä. Edistystä siis tapahtunut. Tosin eipä sillä välttämättä mitään merkitystä siihen ole, koska vauva syntyy. Katsotaan, odotellaan rauhassa :)

2. Neuvolalääkäri (36+2)

Iltapäivästä kävin mieheni kanssa neuvolalääkärillä. Tässä, mitä siellä tuli esille.

36+2 (33+6)

RR: 122/83 (109-117/78-82)
Pissa: Puhdas (puhdas)
Sf: 31 (33)
Tarjonta: Rt (rt)
♥: 140 (148)
Liikkeet: ++ (++)

Kohdunsuu oli pehmeä, sormella auki ja pituus 2cm (enää ei saa mennä uimaan :( ). Lääkäri sanoi ettei haittaa tässä vaiheessa, vaikka mulla harjoitussupistuksia tuleekin usein. Pikkuinen on kuitenkin tiistaina täysiaikainen.

Sain myös lähetteen äitiyspoliklinikalle. Lantio kuulemma liian "knapti" eli tuntui sen verran ahtaalta, että parempi tarkistaa mahtuuko pikkuinen tulemaan, jos viihtyyki masussa pidempään, jolloin tietty koko on suurempi. Sanoi, että jos nyt päättää syntyä niin ei pitäisi olla hätää. Sopivan kokoinen joten mahtuu ulos. Mutta tärkeää on nyt varmistaa vauvan koko ja mun mitat tarkemmin ultralla. Et mahtuuko sit isompanakin masusta pois.

Parin viikon sisällä pitäisi tulla kutsu poliklinikalle. Saa nähdä ehditäänkö ultraan ennen pikkuisen syntymää. Paikat sen verran pehmennneet et alkoi jopa vähän pelottamaan. Ei sitä tiedä, koska lähtö tulee!

Onneksi kaikki alkaa olemaan kunnossa kotona. Mitä nyt pinnasänky vielä puuttuu :D. Noh, mies alottaa homman lauantaina. Ja kyllä sitä ilman jonkin aikaa pärjää. Ajattelin tehdä pedin vauvalle äitiyspakkaukseen.

Huh, kyllä sitä alkoi vähän jännittämään!

35+0

Täällä sitä vietellään äitiyslomaa. Päivät kuluu yllättävänkin nopeasti. Toisaalta mulla on ollu kivasti tekemistä. Opinnäytetyö lähti hyvin käyntiin viime viikon alussa ja sivuja onkin jo kivasti kertynyt. Voiton puolella ollaan! Tosin taitaa mennä juhannuksen yli ennen kuin on valmista, mut eipä tuo haittaa. Lisäksi olen pessyt vauvan vaatteita ja vuodevaatteita. Vielä yks kassillinen olisi pestävää. Sain raivattua tilaa lipastosta ja nyt on vaatteet kivasti järjestyksessä.

Maanantaina oli neuvola ja kaikki oli taas hyvin. RR ok, hb 122, sf 33, pikkuinen oli rt-tilassa ja pissa puhdas. Seuraavaksi on lääkäri, jossa tarkastellaan synnytykseen liittyviä asioita. Siitä voisinkin sitten vähän enemmän postailla tännekin.

Masu kasvaa koko ajan ja on masun painokin alkanut tuntumaan viime aikoina. Sohvalta ei enää niin vaan noustakaan helposti ylös :D Liitoskipuja on silloin tällöin ja närästys on iltaisin jatkuvasti vaivana. Pissalla saa juosta vähän väliä. Pikkuinen on yhä aktiiviurheilija (mieheni valmentaa siitä jalkapalloilijan :D). Tosin liikkeet on nykyään lähinnä sellasta möyrintää kuin potkuja. Tila ilmeisesti alkaa vähentyä masussa.

Huolia ja murheita on alkanut olemaan samaan tapaan kuin silloin aikoinaan alkuraskaudessa. Pelkään lähinnä kohtukuolemaa, että pikkuinen kuristuu napanuoraan. Onneksi nämä ajatukset ovat vain väliaikaisia ja miehen antama tuki helpottaa aina mun oloa. Uskon ja toivon, että kaikki menee loppuun asti hyvin :)

Äippäloma!

Kuten otsikosta voi päätellä täällä alkoi äippäloma. Ihana fiilis! Tosin suunnitelmia riittää ainakin näin äippäloman ensimmäisille viikoille.

1. Opinnäytetyön oma osuus juhannukseen mennessä valmiiksi
2. Pikkuisen vaatteiden pesua ja järjestelyä 
3. Vielä pitäisi hankkia tuttipulloja, tutteja, vaippoja, imetysliivit, rintapumppu, imetystyyny (ajattelin etten hankkisi, mutta ehkä parempi hankkia, imetys vie kuitenkin paljon aikaa päivästä). 
4. Kämpän siivousta. Asunto ihan järkyssä kunnossa. 
5. Miehen tarkoitus tehdä itse pinnasänky. Katsotaan riittääkö hänellä aika tekemiseen. Jollei niin ikeasta luultavasti käydään ostamassa.

Viimeiset tentit menivät loistavasti ja esseet on palautettu kouluun. Nyt voi hyvillä mielin jäädä äippälomalle. Reilun vuoden päästä sitten ehkä takaisin koulunpenkille. Parempi ettei vielä sano mitään varmuudella, jos vaikka haluan vielä jäädä kotiin pikkuisen kanssa :)

Raskauden puolesta voin ihan hyvin. Harjoitussupistuksia on alkanut tulemaan useammin, mutta eivät ole kipeitä. Liitoskivut ja närästys vaivaa säännöllisesti. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään ilman illalla otettavaa närästyslääkettä. Kaikin puolin olen tyytyväinen olotilaani. Pystyn kuitenkin hyvin liikkumaan pyörällä ja kävelykin sujuu vielä ihan mukavasti, mutta rauhallisesti.

Lopuksi haluan sanoa, miten onnellinen olen, että selvisin keväästä ja erityisesti kuuden viikon harjoittelusta. Elämä on ihanaa! On mies, pikkuinen masussa, koti ja opiskelen alaa joka tuntuu omalta! Mitä muutakaan sitä elämässä tarvitsee?

31+6

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Masu jatkaa hienosti kasvuaan ja heiluu kovasti pikkuisen liikkeistä. Viime neuvolakäynnillä kaikki oli oikein hyvin :)
Nyt kauhea koestressi, joten eipä nyt muuta tällä kertaa.



Tässä uusinta masukuvaa  <3

31+6 ja aika kuluu nopeasti!

Tunnustus

Sain tunnustuksen 9 kuukautta miehen silmin blogista. Kiitos!

Tunnustuksen säännöt tulevat tässä:

1. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille tunnustuksesta!

1. Urheilulajit joita seurailen tv:stä ovat mm-jääkiekko, uinti ja taitoluistelu.
2. Pyöräilen kesät ja talvet. Tosin tänä talvena jätin pyöräilyn suosiolla väliin pikkuisen takia. Mutta tällä hetkellä pyöräily sujuu hyvin.
3. Tykkään mökkeillä kesäsin
4. Olen herkkusuu
5. Olen allerginen luultavasti lähes kaikille karvaisille eläimille. Joten karvaista lemmikkiä ei tähän taloon koskaan tule. Valitettavasti.
6. Pituutta löytyy huimat 178cm ja (miehellä yli 190cm joten saapi nähdä, minkä pituinen pojusta joskus tulee :P)
7. Tällä hetkellä mun elämässä kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi. Ainut, mitä vielä molemmat haluamme on oma asunto :)

Haaste

Nekkis lähetti haasteen. Vihdoinkin löytyi aikaa ja voimaa tämän tekemiseen :)

Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!


1. Meri
2. Mökkeily
3. Rakas
4. Pikkuinen masussa
5.Herkut
6. Vanhemmat ja veli
7.Ulkoilu
8. Kesä
9. Uiminen
10. Nukkuminen

Haasteen saapi tehdä kuka vaan haluaa :)

29+4

Viikko 30 menossa ja potkut masussa ovat olleet aikamoisia. Noin kaks kuukautta sitten tunsin ensimmäiset potkut. Ne olivat vaimeita, ihania, huoli tuli jollei niitä vähään aikaan tullut. Nyt potkut ovat kovia, maha heiluu potkujen voimasta, nautin hetkistä, kun potkuja ei ole. Luotto siitä, että kaikki menee hyvin loppuun asti on suuri.

Olen alkanut vähän jopa miettimään synnytyksen jälkeistä aikaa. Osaanko hoitaa lastani? Minkälaista elämä sitten on? Vastuu pienestä tulee olemaan suuri. Onneksi en ole yksin. Kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä. Vaikea vielä edes käsittää minkälaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen.

Pikkuisen palleron potkut muistuttavat minua tulevasta äitiydestä.  Myös kaikki hankitut vaatteet ja muut vauvahankinnat muistuttavat siitä, mitä on tulossa. Vielä on alle kolme kuukautta valmistautua vauvan tuloon. Mutta voiko sitä olla kuitenkaan koskaan täysin valmis?

Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville äideille!

1. neuvolalääkäri

Torstaina oli ensimmäinen neuvolalääkäri ja kaikki oli oikein hyvin. Lääkäri oli ihan älyttömän mukava. Voi, kun oma neuvolatätikin olisi yhtä ihana.

Neuvolaan, kun saapusimme menimme aluksi hoitajan tutkittavaksi joka kattoi verenpaineen. Verenpaine oli koholla kuten yleensä mulla on, kun joku muu sen mittaa. Kotona arvot olleet ihan normaaleja. Pissa oli puhdas ja paino oli noussut viime kerrasta vain 700g. Joten säästyin paino valituksilta.

Siitä sitten mentiin lääkärin luo joka tarkasti kohdunsuun tilanteen, joka oli 3cm, kiinteä ja kiinni. Sf-mitta oli 25. Mitattaessa sain kuulemma jonkun supistuksen. Itse tosin en mitään huomannut. Otti mitan sen takia uudestaan.

Lääkäri tunnustelin masua ja pikkuinen oli siellä viisto asennossa. Sydänäänet oli 145 x/min ja potkinta taas menossa. Selvästi ei tykkää neuvolakäynneistä. Seuraava lääkärikäynti on viikolla 35, jos ei mitään ongelmia ilmene. Huh, sillon ollaan jo pelottavan lähellä laskettua aikaa!

26+2

Tulipas pidettyä pitkä blogitauko. Jotenkin vaan aika on hurahtanut vauhdilla eteenpäin. Koulussa oli kauhea kiire ennen pääsiäislomaa. Ja nyt olen harjoittelussa, joka väsyttää ihmeen paljon. Uutta tietoa tulee jatkuvasti!

Odotus on sujunut hyvin. Tuntuu, että vaivat on viime aikoina olleet yllättävän vähäiset. Tosin kova närästys ei ole mihinkään hävinnyt. Myös jalat tarvitsevat venytystä joka ilta ennen nukkumaan menoa. Mutta kipeitä liitoskipuja ei ole ollut vähään aikaan. Töissäkin olen jaksanut yllättävän hyvin. Et mikäs tässä on masua kanniskella.

Pallerolla on välillä päiviä jolloin potkuja on jopa mun mielestä liikaa. Toisaalta yleensä seuraava päivä onkin sitten rauhallisempi.

Tuntuu, että elämässä on asiat nyt jo menneet toiseen järjestykseen. Ennen stressasin älyttömästi työ ja koulujuttuja. Nykyään vauvan potkiessa masussa työpäivän aikana en voi kuin hymyillä. Työstressi häviää sen rinnalla. Elämässä on nyt joku joka voittaa kaiken muun.

Masua 26+2

Neuvola

Tänään oli kolmas neuvola. Mies oli taas mukana :) Aiheena oli kelajutut ja saatiin raskaustodistus. Nyt sit vaan hakemaan äitiyspakkausta ja tukia. Lisäksi katsottiin paino, pissa ja verenpaine. Vauvan sydänääniäkin kuunneltiin, ja touhu oli taas melkoista ja syke sen mukainen 160 x/min :D

Eilen poju oli aika rauhallinen masussa, mutta tänään meininki on ollut ihan toista. Erityisesti minun virtsarakkoa on kiva potkia. Kiitos siitä :D No eiköhän se taas yöksi rauhoitu niin kuin yleensä :) Antaa äidin nukkua rauhassa.

Viikko 24 menossa ja parin viikon päästä 25 täynnä. Aikamoista.

Hankintoja ja masukuvaa

Viime aikoina on tullut tehtyä paljon ostoksia. Kuvissa tosin vain osa hankinnoista. Oli ihan pakko ostaa jo vauvakirjakin :) Ja Mauri Kunnaksen vauvakirja on ihana ja sopii hyvin pojalle. Mies löysi tuollaisen kivan bodyn vain eurolla jyskistä. 

Unihaalari ja ruskeat housut löytyivät kirpputorilta. Kirpputoreja onkin tullut muutamana viikonloppuna kierreltyä ja tarjonta on todella hyvä.

Masu on ihan selvästi kasvanut viime kuvauskerrasta, josta onkin jo aikaa.  En tajua, mutta mun mielestä kuvissa masu näyttää isommalta kuin mitä se mun mielestä on. Jospa mies ei vaan osaa kuvata :D Ehkä vaan parempi katsoa kuvia ja odottaa kauhulla miltä masu näyttää kesällä.

Minä & pikkuinen pallero 22+6

Tunnustus

Tunnustuksen sain blogista Pienen pientä nyyttiä odotellen. Kiitos <3

 "Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa." 

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

Tässä muutama suosikki blogeistani, joita luen päivittäin :)

Pienen pientä nyyttiä odotellen

"etsin kunnes löydän sun..."

9 kuukautta miehen silmin

Varjoista valoihin

Life is erratic

Potkuja!

Ensimmäiset kunnon potkut havaittu viikon sisällä ja eilen näkyi ekan kerran potkut myös ulospäin :) ! Johan tätä on odotettu :)

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Taidan painua tästä nukkumaan. Kauhea koulustressi ja kipujakin tänään ollut et jospa uni auttais. Öitä!

21+3

Sain tunnustuksen blogista Tyttönen vai poikanen :)

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille.

Tässä seitsemän faktaa ensimmäisestä odotuksesta, jota on kohta enää jäljellä neljä kuukautta. Aikamoista.

1. Vaikka tämä raskaus oli ihan suunniteltu, niin silti viivojen ilmestyttyä testiin iski paniikki koulun suhteen.

2. Koen vapautuneeni raskauden suhteen nyt rakenneultran jälkeen.

3. Rakastan kasvavaa mahaani.

4. Koin tänään koulussa ensimmäisen kerran kunnon potkuja. Ainakin luulen niiden niitä olevan. Sen verran meinaan tuntui.

5. Olen äärettömän onnellinen, että lapsella tulee olemaan molemmilta puolilta varmasti ihanat isovanhemmat. Lisäksi miehen puolelta isoisovanhemmat. Koen tämän sen takia upeaksi asiaksi, koska minulla ei ole ollut samanlaista tilannetta.

6. Kuten blogia lukeneet tietää kärsin alkuraskaudessa pahoinvoinnista. Nyt siitä ei ole pitkään aikaan ollut tietoakaan. Tosin närästys ja liitoskivut vaivaa aika ajoin. Koen nämä kuitenkin pieneksi jutuksi. 

7. Koitan  nauttia tästä raskaudesta niin hyvin kuin pystyn, koska koskaan ei tiedä onko tämä elämäni ainoa raskaus.

Haastan:

Suojaan kaikelta

"etsin kunnes löydän sun..."

Ei raskaana - Inte Gravid

Pienen pientä nyyttiä odotellen

Lunan maailma...

Rakenneultra onnellisesti ohi

Tänään on elämäni paras päivä! Itkuun olen meinannut pillahtaa monta kertaa. Kaikki oli ultrassa oikein hyvin niin hyvin ku vaan voi olla tässä vaiheessa.

Masussa oli kauhea vilske ja potkinta menossa, mutta onneksi poju vähän rauhottui :D Pikkuiselta löytyi virtsarakko, molemmat munuaiset, pikkuaivot, sydämessä oli kaikki kunnossa jne. Painoa oli 419 grammaa ja vastasi kooltaan viikkoja 21+2 eli vähän on edellä kasvussa. Kovasti hoitaja kehui pikkuista hyvän kokoiseksi. Hyvä, että ruoka on maistunut! :)

Fiilis on kyllä mahtava! Nyt lupaan iloita raskaudesta täysillä loppu odotusajan.

P.S. Meillä on upo uudet Ora Taiga vaunut :) Ja komeat ovatkin.

Huomenna!!!

Eli se kauan odotettu rakenneultra!

Täällä odotetaan sitä pääosin innolla, mutta pieni paniikki valtaa mielen myös ajoittain. Pelkään ettei kaikki olekaan hyvin vaan löytyy jotain, jonka takia raskaus joudutaan keskeyttämään. Joskus tuntuu, että olisi parempi olla lukemasta kaikenlaisia blogeja. Niistä nämä pelot meinaan saavat aina alkunsa. Jollei asioista tiedä niin eihän niitä silloin osaa pelätäkään.

Eilen kulti rauhoitteli minua ettei pikkuinen olisi niin aktiivinen masussa, jos kaikki ei olisi hyvin. Lisäksi masunikin on kuulemma kasvanut paljon muutamassa viikossa. Tämä rauhoitti minut lopulta ja sain nukuttua yöni hyvin. Voi, miten pärjäisinkään ilman tuota mun ihanuutta <3

20+6

Aurinkoista Sunnuntaita kaikille!

19+5

Tänään on ollut ihana päivä! Käytiin lähes tunnin kävelyllä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.Kuumahan siinä tuli talvivaatteissa ja jalat kipeiksi. Matkalla kävi pieni kömmähdyskin, liukastuin jäällä. Onneksi kaaduin pyllylleni pehmeästi. Tietysti pelästyin

vähäsen ja näin hormonien hyrrätessä pääsi pieni itkukin. Mutta kaikki on ihan hyvin. Lenkin jälkeen pikkuinen liikkusi taas masussa :)

Täällä on myös kauhea vaunukuume. Ollaan jo löydetty mieleisemme suosikkivaunut. Siinä on oikeastaan kaikki muut, mitä yhdeistelmävaunuilta haluamme paitsi, että tavaratila saisi olla minusta isompi. Luulen kuitenkin tuon riittävän käyttöömme. Aika paljon sitä tulee kuitenkin autollakin kaupassa käytyä.

Minusta hinta-laatusuhteiltaan hyvät vaunut. Jos, on mielipiteitä Ora Taiga vaunuista niin kommentoikaa ihmeessä. Kokemusta ei meinaan ole vielä ollenkaan vaunuista.

Aurinkoista päivän jatkoa! Mä lähden tästä tapaamaan ystävää. Saa nähdä, mitä sanoo tän hetkisestä masusta. Viimeksi nähty joskus tammikuun alussa :)

19+1

Miettisin tässä yks päivä tyttöjen ja poikien nimiä pikkuiselle. Tytölle olenkin nimiä joskus miettinytkin, mutta pojalle en ole ollenkaan :D Ollaan molemmat sitä mieltä, että nimen tulee olla lyhyt. Kaksi etunimeä on sopiva määrä. Ja näköjään tykkään lyhyistä nimistä :)

Nimiä joihin olen tähän mennessä tykästynyt.

Tyttöjen nimiä

Sofia

Helmi

Nella

Ella

Emma

Minttu

Poikien nimiä

Joona

Joonas

Aatu

Elias

Eetu

Juhani

Täällä voidaan ihan hyvin. Masu kasvaa jatkuvasti ja välillä jopa havahdun yön jälkeen et onpas mun maha kasvanut :D Potkuja en vieläkään tunne, mutta kuplintaa tunnen päivittäin. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mulla on istukka edessä joten se luultavasti vaimentaa liikkeiden tuntemista.

Ajatella, enää alle 2 viikkoa rakenneultraan! Ei jaksais odottaa!

Kutinaa mahassa

Viikonloppu sen, kun lähenee ja hyvä niin uni on meinaan ollut tällä viikolla vähissä. Aikaiset aamut ei ole minua varten juuri nyt. Noh, ensi viikolla on taas helpompaa :)

Olen nyt parina päivänä tuntenut selvästi kuplintaa masussa. Ja se tuntuu hauskalta :D Tosin lähinnä kutittaa sisältäpäin mun masua :D Hassua, että kuplinta loppuu, kun kosken kädellä siihen kohtaan, mistä kutina tuntuu.

Kovasti odottelen selviä potkuja! Tällä hetkellä tää kuplintakin tuntuu kuitenkin kivalta. Tietää, että masussa tapahtuu jotain ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa.

Masukin alkaa saada muilta ihmetystä lähinnä koulussa. Tänään kuulin, että masu on kuulemma kasvanut kovasti viime viikosta :) Jotenkin ihanaa, että muut huomaavat masun ja en enää näytä vain lihonneelta :D

Shoppailuja ja mahan kasvattelua

Sinne se viikonloppu taas meni! Tuntuu, että aika kuluu nykyään vauhdilla. Pelottavaa ja samalla loisto homma! Alkuraskaus oli yhtä piinaa ja tuntui, että ekaa ultraa sai odottaa ikuisuuden. Nyt sitä hämmästelee mahan kasvua ja pystyy jopa nauttimaan enemmän raskaudesta. Tosin täällä pahoivointia ei ole VIELÄKÄÄN kokonaan selätetty. Viikonloppuna tuli meinaan halailtua pönttöä iltasella. Noh, ainakin se on nykyään harvinaisempaa. Huonoa oloa kylläkin esiintyy monesti iltasin yhä jossain määrin.

Viikonloppuna käytiin shoppailemassa mulle mammavaatteita/isompia vaatteita. Samalla tuli katseltua vaunuja. Valinnanvaraa tuntuu riittävän.

Tässä on muutama ostettu vaate :)

Niin ja lopuksi minun kultini kuvaama mahakuva. Miten maha näyttääkin noin suurelta?:o Viikkoja on nyt 16+0.

Haaste

Sain Lunalta haasteen.

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.“

1. Omakotitalo meren rannalla

2. Matkusteltaisiin ympäri maapalloa aina lomilla

3. Iso purjevene

4. Talo etelästä

5. Paljon herkkuja

Kylläpäs oli vaikeaa keksiä, mitä haluaisi...

Neuvola kuulumisia, 15+1

Toinen neuvola takanapäin. Mieskin halusi lähteä taas mukaan, vaikka olin ihan valmistautunut lähtemään yksin :)

Saatiin tietää verikokeiden tulokset, paino punnittiin, mitattiin verenpaine ja kuunneltiin pikku palleron sydänäänet. Hoitajalla kesti jonkin aikaa löytää pikkuisen sydänäänet ku hän on niin hyvä piiloutumaan masuun. Lopulta äänet kuitenkin löytyivät ja syke oli 155. Hauskaa oli myös kuunnella kaikkea muutakin liplatusta ja kohinaa, mitä masusta kuului.

Nyt voi taas hyvilla mielin jatkaa odottelua. Seuraavana onkin sitten rakenneultra, joka on 12.3.

Illan jatkoja lukijoille!

Kuulumisia 14+1

Tänne kuuluu oikein hyvää, vaikka hiljaista onkin ollut blogissa. Maha tuntuu kasvavan koko ajan isommaksi. Ei sitä kyllä muuten huomaisi, mutta jostain syystä alkaa housut käymään ahtaaksi :D Ei yhtään innostaisi vaate shoppailut, mutta pakko se on ihan piakkoin. Muuten kuljen ilman housuja ulkona. Netistä tietty olisi näppärä tilata, mutta en taida uskaltaa. Mun muodot tuntien sieltä tulee ihan väärän mallisia vaatteita.

Välillä masussa on tuntunut ihme kuplintaa, mutta en tiedä onko kyse vauvan liikkeistä vai kenties jostain muusta :) Innolla odottelen ensimmäisiä liikkeitä jotka tunnen!

Saatiin iso kassillinen vauvan vaatteita tutulta. Vaatteet ovat kokoa 60-98 cm :) Ja lisää on vaatteita luvassa, joten ei tarvitse vaatteita juuri ostella. Otetaan mielellään kaikki vastaan, mitä saadaan. Vaunut/rattaat tosin meinattiin ihan uutena ostaa.

12+2

Kolme kuukautta selätetty. Vihdoinkin sitä uskaltaa iloita tästä raskaudesta! Tänään kerroin muutamalle koulukaverille uutisesta ja he olivat niin onnellisia meidän puolesta. Sain jopa ihanan halauksen yhdeltä :) Kehottivat järkkäämään vauvakutsutkin jossain vaiheessa. Täytyypi harkita asiaa.

Pahoinvointi sen, kun jatkuu iltaisin ja vessassa saa ravata ihan liian usein. Kovasti olen alkanut jo odottaa kasvavaa masua, mutta täytyy vielä tyytyä vaan tähän turvotukseen. Vaikka odotankin kovasti masua, niin samalla mietityttää se kaikki huomio, mitä siitä seuraa. En ole meinaan mikään kovin huomionhakuinen tyyppi. No onneksi tässä on monta kuukautta aikaa sopeutua kasvavaan masuun :)

Pikkuisen ensimmäinen ultra

Ultrassa kaikki oli hyvin. Pikkuisen sydän löi masussa 169 x/min ja niskaturvotus oli normaali 0.8. Kaikki raajat löytyi :D Vähän joutus lääkäri tönäsee pikkuista et suostus kyljelleen siirtymään, jotta saatiin niskaturvotus selville. Kaikki oli muutenkin ihan kunnossa :) Viikot pysyivät samana eli nyt on 11+3 ja laskettu aika on nyt 24.7.2012. Kesävauva tuleepi.

Ultran jälkeen kävin myös verikokeissa ja tulokset tulee noin viikon päästä. Mieskin oli mukana ultrassa. Tosin hän oli ihan varma et kaikki on hyvin. Toisin ku mä luulin kaiken olevan pielessä. Onneksi kaikki oli oikein hyvin.

Kyllä nyt on niin helpottunut olo ja onnellinen! Teki mieli kaupassakin jo hypistellä lasten vaatteita, mutta en ostanut vielä mitään.

Pelkoja

Pelot nostavat taas päätään. Pelkään ja jännitän torstaista ultraa. Entäs, jos siellä mahassa ei olekaan ketään? Mun pahoinvointikin on alkanut helpottamaan. Toisaalta olen tosi helpottunut, mutta toisaalta peloissani. Tää epävarmuus on niin kamalaa...