Viikko 30 menossa ja potkut masussa ovat olleet aikamoisia. Noin kaks kuukautta sitten tunsin ensimmäiset potkut. Ne olivat vaimeita, ihania, huoli tuli jollei niitä vähään aikaan tullut. Nyt potkut ovat kovia, maha heiluu potkujen voimasta, nautin hetkistä, kun potkuja ei ole. Luotto siitä, että kaikki menee hyvin loppuun asti on suuri.
Olen alkanut vähän jopa miettimään synnytyksen jälkeistä aikaa. Osaanko hoitaa lastani? Minkälaista elämä sitten on? Vastuu pienestä tulee olemaan suuri. Onneksi en ole yksin. Kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä. Vaikea vielä edes käsittää minkälaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen.
Pikkuisen palleron potkut muistuttavat minua tulevasta äitiydestä. Myös kaikki hankitut vaatteet ja muut vauvahankinnat muistuttavat siitä, mitä on tulossa. Vielä on alle kolme kuukautta valmistautua vauvan tuloon. Mutta voiko sitä olla kuitenkaan koskaan täysin valmis?
Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville äideille!
4 kommenttia:
Ensi vuonna tähän aikaan, olemme äitejä :) ja uskon, että me osataan hoitaa homma kotiin. Hyvää äitienpäivää ja odotusta sinnekkin!
laitoin sulle haastetta mun blogiin, jos et oo kyseistä viel tehny :)
Paloma: Kiitos rohkaisusta! :)
Nekkis: Eipä oo vielä tullu tehtyä. Kiitos!
Lähetä kommentti