31+6

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Masu jatkaa hienosti kasvuaan ja heiluu kovasti pikkuisen liikkeistä. Viime neuvolakäynnillä kaikki oli oikein hyvin :)
Nyt kauhea koestressi, joten eipä nyt muuta tällä kertaa.



Tässä uusinta masukuvaa  <3

31+6 ja aika kuluu nopeasti!

Tunnustus

Sain tunnustuksen 9 kuukautta miehen silmin blogista. Kiitos!

Tunnustuksen säännöt tulevat tässä:

1. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille tunnustuksesta!

1. Urheilulajit joita seurailen tv:stä ovat mm-jääkiekko, uinti ja taitoluistelu.
2. Pyöräilen kesät ja talvet. Tosin tänä talvena jätin pyöräilyn suosiolla väliin pikkuisen takia. Mutta tällä hetkellä pyöräily sujuu hyvin.
3. Tykkään mökkeillä kesäsin
4. Olen herkkusuu
5. Olen allerginen luultavasti lähes kaikille karvaisille eläimille. Joten karvaista lemmikkiä ei tähän taloon koskaan tule. Valitettavasti.
6. Pituutta löytyy huimat 178cm ja (miehellä yli 190cm joten saapi nähdä, minkä pituinen pojusta joskus tulee :P)
7. Tällä hetkellä mun elämässä kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi. Ainut, mitä vielä molemmat haluamme on oma asunto :)

Haaste

Nekkis lähetti haasteen. Vihdoinkin löytyi aikaa ja voimaa tämän tekemiseen :)

Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!


1. Meri
2. Mökkeily
3. Rakas
4. Pikkuinen masussa
5.Herkut
6. Vanhemmat ja veli
7.Ulkoilu
8. Kesä
9. Uiminen
10. Nukkuminen

Haasteen saapi tehdä kuka vaan haluaa :)

29+4

Viikko 30 menossa ja potkut masussa ovat olleet aikamoisia. Noin kaks kuukautta sitten tunsin ensimmäiset potkut. Ne olivat vaimeita, ihania, huoli tuli jollei niitä vähään aikaan tullut. Nyt potkut ovat kovia, maha heiluu potkujen voimasta, nautin hetkistä, kun potkuja ei ole. Luotto siitä, että kaikki menee hyvin loppuun asti on suuri.

Olen alkanut vähän jopa miettimään synnytyksen jälkeistä aikaa. Osaanko hoitaa lastani? Minkälaista elämä sitten on? Vastuu pienestä tulee olemaan suuri. Onneksi en ole yksin. Kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä. Vaikea vielä edes käsittää minkälaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen.

Pikkuisen palleron potkut muistuttavat minua tulevasta äitiydestä.  Myös kaikki hankitut vaatteet ja muut vauvahankinnat muistuttavat siitä, mitä on tulossa. Vielä on alle kolme kuukautta valmistautua vauvan tuloon. Mutta voiko sitä olla kuitenkaan koskaan täysin valmis?

Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville äideille!

1. neuvolalääkäri

Torstaina oli ensimmäinen neuvolalääkäri ja kaikki oli oikein hyvin. Lääkäri oli ihan älyttömän mukava. Voi, kun oma neuvolatätikin olisi yhtä ihana.

Neuvolaan, kun saapusimme menimme aluksi hoitajan tutkittavaksi joka kattoi verenpaineen. Verenpaine oli koholla kuten yleensä mulla on, kun joku muu sen mittaa. Kotona arvot olleet ihan normaaleja. Pissa oli puhdas ja paino oli noussut viime kerrasta vain 700g. Joten säästyin paino valituksilta.

Siitä sitten mentiin lääkärin luo joka tarkasti kohdunsuun tilanteen, joka oli 3cm, kiinteä ja kiinni. Sf-mitta oli 25. Mitattaessa sain kuulemma jonkun supistuksen. Itse tosin en mitään huomannut. Otti mitan sen takia uudestaan.

Lääkäri tunnustelin masua ja pikkuinen oli siellä viisto asennossa. Sydänäänet oli 145 x/min ja potkinta taas menossa. Selvästi ei tykkää neuvolakäynneistä. Seuraava lääkärikäynti on viikolla 35, jos ei mitään ongelmia ilmene. Huh, sillon ollaan jo pelottavan lähellä laskettua aikaa!

26+2

Tulipas pidettyä pitkä blogitauko. Jotenkin vaan aika on hurahtanut vauhdilla eteenpäin. Koulussa oli kauhea kiire ennen pääsiäislomaa. Ja nyt olen harjoittelussa, joka väsyttää ihmeen paljon. Uutta tietoa tulee jatkuvasti!

Odotus on sujunut hyvin. Tuntuu, että vaivat on viime aikoina olleet yllättävän vähäiset. Tosin kova närästys ei ole mihinkään hävinnyt. Myös jalat tarvitsevat venytystä joka ilta ennen nukkumaan menoa. Mutta kipeitä liitoskipuja ei ole ollut vähään aikaan. Töissäkin olen jaksanut yllättävän hyvin. Et mikäs tässä on masua kanniskella.

Pallerolla on välillä päiviä jolloin potkuja on jopa mun mielestä liikaa. Toisaalta yleensä seuraava päivä onkin sitten rauhallisempi.

Tuntuu, että elämässä on asiat nyt jo menneet toiseen järjestykseen. Ennen stressasin älyttömästi työ ja koulujuttuja. Nykyään vauvan potkiessa masussa työpäivän aikana en voi kuin hymyillä. Työstressi häviää sen rinnalla. Elämässä on nyt joku joka voittaa kaiken muun.

Masua 26+2

Neuvola

Tänään oli kolmas neuvola. Mies oli taas mukana :) Aiheena oli kelajutut ja saatiin raskaustodistus. Nyt sit vaan hakemaan äitiyspakkausta ja tukia. Lisäksi katsottiin paino, pissa ja verenpaine. Vauvan sydänääniäkin kuunneltiin, ja touhu oli taas melkoista ja syke sen mukainen 160 x/min :D

Eilen poju oli aika rauhallinen masussa, mutta tänään meininki on ollut ihan toista. Erityisesti minun virtsarakkoa on kiva potkia. Kiitos siitä :D No eiköhän se taas yöksi rauhoitu niin kuin yleensä :) Antaa äidin nukkua rauhassa.

Viikko 24 menossa ja parin viikon päästä 25 täynnä. Aikamoista.