2. Neuvolalääkäri (36+2)

Iltapäivästä kävin mieheni kanssa neuvolalääkärillä. Tässä, mitä siellä tuli esille.

36+2 (33+6)

RR: 122/83 (109-117/78-82)
Pissa: Puhdas (puhdas)
Sf: 31 (33)
Tarjonta: Rt (rt)
♥: 140 (148)
Liikkeet: ++ (++)

Kohdunsuu oli pehmeä, sormella auki ja pituus 2cm (enää ei saa mennä uimaan :( ). Lääkäri sanoi ettei haittaa tässä vaiheessa, vaikka mulla harjoitussupistuksia tuleekin usein. Pikkuinen on kuitenkin tiistaina täysiaikainen.

Sain myös lähetteen äitiyspoliklinikalle. Lantio kuulemma liian "knapti" eli tuntui sen verran ahtaalta, että parempi tarkistaa mahtuuko pikkuinen tulemaan, jos viihtyyki masussa pidempään, jolloin tietty koko on suurempi. Sanoi, että jos nyt päättää syntyä niin ei pitäisi olla hätää. Sopivan kokoinen joten mahtuu ulos. Mutta tärkeää on nyt varmistaa vauvan koko ja mun mitat tarkemmin ultralla. Et mahtuuko sit isompanakin masusta pois.

Parin viikon sisällä pitäisi tulla kutsu poliklinikalle. Saa nähdä ehditäänkö ultraan ennen pikkuisen syntymää. Paikat sen verran pehmennneet et alkoi jopa vähän pelottamaan. Ei sitä tiedä, koska lähtö tulee!

Onneksi kaikki alkaa olemaan kunnossa kotona. Mitä nyt pinnasänky vielä puuttuu :D. Noh, mies alottaa homman lauantaina. Ja kyllä sitä ilman jonkin aikaa pärjää. Ajattelin tehdä pedin vauvalle äitiyspakkaukseen.

Huh, kyllä sitä alkoi vähän jännittämään!

35+0

Täällä sitä vietellään äitiyslomaa. Päivät kuluu yllättävänkin nopeasti. Toisaalta mulla on ollu kivasti tekemistä. Opinnäytetyö lähti hyvin käyntiin viime viikon alussa ja sivuja onkin jo kivasti kertynyt. Voiton puolella ollaan! Tosin taitaa mennä juhannuksen yli ennen kuin on valmista, mut eipä tuo haittaa. Lisäksi olen pessyt vauvan vaatteita ja vuodevaatteita. Vielä yks kassillinen olisi pestävää. Sain raivattua tilaa lipastosta ja nyt on vaatteet kivasti järjestyksessä.

Maanantaina oli neuvola ja kaikki oli taas hyvin. RR ok, hb 122, sf 33, pikkuinen oli rt-tilassa ja pissa puhdas. Seuraavaksi on lääkäri, jossa tarkastellaan synnytykseen liittyviä asioita. Siitä voisinkin sitten vähän enemmän postailla tännekin.

Masu kasvaa koko ajan ja on masun painokin alkanut tuntumaan viime aikoina. Sohvalta ei enää niin vaan noustakaan helposti ylös :D Liitoskipuja on silloin tällöin ja närästys on iltaisin jatkuvasti vaivana. Pissalla saa juosta vähän väliä. Pikkuinen on yhä aktiiviurheilija (mieheni valmentaa siitä jalkapalloilijan :D). Tosin liikkeet on nykyään lähinnä sellasta möyrintää kuin potkuja. Tila ilmeisesti alkaa vähentyä masussa.

Huolia ja murheita on alkanut olemaan samaan tapaan kuin silloin aikoinaan alkuraskaudessa. Pelkään lähinnä kohtukuolemaa, että pikkuinen kuristuu napanuoraan. Onneksi nämä ajatukset ovat vain väliaikaisia ja miehen antama tuki helpottaa aina mun oloa. Uskon ja toivon, että kaikki menee loppuun asti hyvin :)

Äippäloma!

Kuten otsikosta voi päätellä täällä alkoi äippäloma. Ihana fiilis! Tosin suunnitelmia riittää ainakin näin äippäloman ensimmäisille viikoille.

1. Opinnäytetyön oma osuus juhannukseen mennessä valmiiksi
2. Pikkuisen vaatteiden pesua ja järjestelyä 
3. Vielä pitäisi hankkia tuttipulloja, tutteja, vaippoja, imetysliivit, rintapumppu, imetystyyny (ajattelin etten hankkisi, mutta ehkä parempi hankkia, imetys vie kuitenkin paljon aikaa päivästä). 
4. Kämpän siivousta. Asunto ihan järkyssä kunnossa. 
5. Miehen tarkoitus tehdä itse pinnasänky. Katsotaan riittääkö hänellä aika tekemiseen. Jollei niin ikeasta luultavasti käydään ostamassa.

Viimeiset tentit menivät loistavasti ja esseet on palautettu kouluun. Nyt voi hyvillä mielin jäädä äippälomalle. Reilun vuoden päästä sitten ehkä takaisin koulunpenkille. Parempi ettei vielä sano mitään varmuudella, jos vaikka haluan vielä jäädä kotiin pikkuisen kanssa :)

Raskauden puolesta voin ihan hyvin. Harjoitussupistuksia on alkanut tulemaan useammin, mutta eivät ole kipeitä. Liitoskivut ja närästys vaivaa säännöllisesti. Nukkumisesta ei tule yhtään mitään ilman illalla otettavaa närästyslääkettä. Kaikin puolin olen tyytyväinen olotilaani. Pystyn kuitenkin hyvin liikkumaan pyörällä ja kävelykin sujuu vielä ihan mukavasti, mutta rauhallisesti.

Lopuksi haluan sanoa, miten onnellinen olen, että selvisin keväästä ja erityisesti kuuden viikon harjoittelusta. Elämä on ihanaa! On mies, pikkuinen masussa, koti ja opiskelen alaa joka tuntuu omalta! Mitä muutakaan sitä elämässä tarvitsee?

31+6

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Masu jatkaa hienosti kasvuaan ja heiluu kovasti pikkuisen liikkeistä. Viime neuvolakäynnillä kaikki oli oikein hyvin :)
Nyt kauhea koestressi, joten eipä nyt muuta tällä kertaa.



Tässä uusinta masukuvaa  <3

31+6 ja aika kuluu nopeasti!

Tunnustus

Sain tunnustuksen 9 kuukautta miehen silmin blogista. Kiitos!

Tunnustuksen säännöt tulevat tässä:

1. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille tunnustuksesta!

1. Urheilulajit joita seurailen tv:stä ovat mm-jääkiekko, uinti ja taitoluistelu.
2. Pyöräilen kesät ja talvet. Tosin tänä talvena jätin pyöräilyn suosiolla väliin pikkuisen takia. Mutta tällä hetkellä pyöräily sujuu hyvin.
3. Tykkään mökkeillä kesäsin
4. Olen herkkusuu
5. Olen allerginen luultavasti lähes kaikille karvaisille eläimille. Joten karvaista lemmikkiä ei tähän taloon koskaan tule. Valitettavasti.
6. Pituutta löytyy huimat 178cm ja (miehellä yli 190cm joten saapi nähdä, minkä pituinen pojusta joskus tulee :P)
7. Tällä hetkellä mun elämässä kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi. Ainut, mitä vielä molemmat haluamme on oma asunto :)

Haaste

Nekkis lähetti haasteen. Vihdoinkin löytyi aikaa ja voimaa tämän tekemiseen :)

Tarkoitus on listata hyvää mieltä tuottavia asioita (10kpl) satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen haaste pitää pistää viidelle eteenpäin!


1. Meri
2. Mökkeily
3. Rakas
4. Pikkuinen masussa
5.Herkut
6. Vanhemmat ja veli
7.Ulkoilu
8. Kesä
9. Uiminen
10. Nukkuminen

Haasteen saapi tehdä kuka vaan haluaa :)

29+4

Viikko 30 menossa ja potkut masussa ovat olleet aikamoisia. Noin kaks kuukautta sitten tunsin ensimmäiset potkut. Ne olivat vaimeita, ihania, huoli tuli jollei niitä vähään aikaan tullut. Nyt potkut ovat kovia, maha heiluu potkujen voimasta, nautin hetkistä, kun potkuja ei ole. Luotto siitä, että kaikki menee hyvin loppuun asti on suuri.

Olen alkanut vähän jopa miettimään synnytyksen jälkeistä aikaa. Osaanko hoitaa lastani? Minkälaista elämä sitten on? Vastuu pienestä tulee olemaan suuri. Onneksi en ole yksin. Kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä. Vaikea vielä edes käsittää minkälaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen.

Pikkuisen palleron potkut muistuttavat minua tulevasta äitiydestä.  Myös kaikki hankitut vaatteet ja muut vauvahankinnat muistuttavat siitä, mitä on tulossa. Vielä on alle kolme kuukautta valmistautua vauvan tuloon. Mutta voiko sitä olla kuitenkaan koskaan täysin valmis?

Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville äideille!